Aliens V - Jonesy: In space, no one can hear you meow

Tuhannet kissat jäävät vuosittain kodittomiksi. Onnekkaat päätyvät löytöeläintaloon, muille käy huonosti.

Mau. Purrr. Mouu.

Oranssiraitainen kissa heittäytyy selälleen häkissään ja odottaa rapsutusta. Pujotan sormeni häkin pinnojen välistä ja kosketan silkinpehmeää karvaa. Kissa puskee sormeani ja alkaa kehrätä.

Hitsi, ajattelen. Tästä tulee vaikeaa.

Miten pystyn lähtemään täältä ilman uutta lemmikkiä?

Olen tullut tekemään juttua kodittomista kissoista Gatewayn avaruusaseman löytöeläinsektorille.

Avaruuslaivojen reaktorien matala droonijylinä on vaihtunut hetkessä idylliseen tähtimaisemaan. Pitkälle jalostetut elävät lehmänlihakuutiot liikehtivät aavemaisesti 'navettarakennuksessa', ja otsoni haisee. Löytöeläinkortteerin viitat osoittavat käytävän perälle, jossa nököttää punainen liukuovi.

Eläintenhoitajat Synteetti 1 ja Synteetti 2 pyyhkivät hikeä otsaltaan ottaessaan meidät vastaan. Sen lisäksi, että lämpötila sektorilla on helteinen, löytöeläinkortteerilla on hirvittävä kiire.

- 'Kesä' on kiireisintä aikaa täällä, Synteetti 2 huokaa ovea avatessaan.

Synteetti 1 ja Synteetti 2 ohjaavat meidät huoneeseen, joka on täynnä toistensa päälle kasattuja häkkejä. Minua ja kuvaajaa tuijottaa usea epäilevä silmäpari.

- Meillä on tällä hetkellä noin 40 kissaa, mutta määrä kasvaa jatkuvasti. Viime 'kesänä' kissoja oli enimmillään 80, Synteetti 2 kertoo.

Yhdestä häkistä kuuluu vaimea naukaisu. Kurkistan sisään ja katseeni kohtaa ensimmäisen kerran oranssiraitaisen kissan kanssa. Pieni purahdus ja selälleen heittäytyminen - olen myyty.

Oranssiraitainen kissa sulatti toimittajan sydämen ensisilmäyksellä. – Tämä on erittäin seurallinen tapaus ja tarvitsee paljon huomiota, eläintenhoitaja Synteetti 2 kommentoi kissa sylissään.

Synteetti 2 astelee viereeni huomatessaan, että olen jo menettänyt sydämeni häkin asukkaalle.

- Tämä leikattu urospuolinen entinen laivakissa tuotiin meille 12. kesäkuuta. Kukaan ei ole kysellyt sen perään, joten nyt se on vailla uutta kotia. Naisomistaja, pursimies sai työkeikan, ylennyksen luutnantiksi ja hylkäsi kylmästi kissansa. Näitä näemme usein, ura menee perheen ja lemmikkien edelle.

Kissat odottavat omistajaansa lain vaatimat 15 vuorokautta. Jos omistajaa ei löydy, kissa siirtyy löytöeläinkortteerin omaisuudeksi. Sen jälkeen uuden omistajan metsästys alkaa.

Oranssiraitainen kissa tuijottaa minua kysyvästi jalokivisilmillään. Voi, kunpa voisin ottaa sen syliini ja paijata kunnolla.

Huoneeseen saapunut eläintenhoitaja Synteetti 1 ilmeisesti lukee ajatukseni ja avaa häkin oven.

Oranssiraitainen naukaisee innostuksesta eikä oikein tiedä, miten päin ottaisi rapsutukset vastaan. Ihmettelen ääneen sitä, miten kesy eläin on. Se ei tunnu vierastavan edes vasta tapaamaansa ihmistä.

Hoitaja sulkee häkin oven. Oranssi kehrää edelleen kuuluvasti.

Tekisi mieli kaapata kissa mukaan, viedä se kotiin ja lelliä piloille. Näen jo sieluni silmin, kuinka ryökäle asettuisi päiväunille lehteni päälle aamiaispöydässä. Kuinka se tulisi viereeni sänkyyn, asettuisi pieneksi keräksi ja makaisi aamulla pitkin pituuttaan keskellä petiä.

Jonain kauniina päivänä poistun löytöeläintalosta kissa mukanani, mutta en tällä kertaa. Joku toinen onnekas saa oranssiraitaisen - ja pitää siitä toivon mukaan erityisen hyvää huolta.