torstai 1. lokakuuta 2015

Se ainut hetki jolloin tunsin sympatiaa erirotuista kohtaan




Ei ole punaisen ristin ja muiden huijarijärjestöjen propaganda purrut, vaikka lapsesta asti minulle on tuputettu kuvia laihoista neekerilapsista. Sairasta aivopesua.


Eilen sisälläni heräsi aivan uusi tunne. Kaiketi se josta maailmanparantajat vouhottavat kyllästymiseen, totaaliseen vastareaktioon, ja vihablogaamiseen asti..


Minä, kylmäverinen vihablogaaja..


..turautin tuossa nimittäin kyyneleen, pieneen vähemmistöön kuuluvan lamianeidon - Miian puolesta.



All marriages between a white person and a Lamia, or between a white person and a person of Lamia descent to the fourth generation inclusive, are hereby forever prohibited.




















































































Taas niitä katseluhetkiä kun konkreettisesti kässää adult(melkein)-animen ja länsimaisen piirretyn eron vieeeeelä kerran. Seksiä, filosofiaa, väkivaltaa, scifiä, mytologiaa, vastaan Aku Ankka. Vitun aku saatanan ankka.
Käytännössä.
Haista ankka paska. Eihän sinusta muuhun koskaan ole ollutkaan kuin nuuhkimaan ihmisten paskasessioita. Sytyke taitaa olla toinen tärkeä funktio. Ja homehtuminen kesämökin hyllyillä 30 vuotta. Saatanan pummi. "kääk".

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti