perjantai 23. lokakuuta 2015

Nykyautojen design


Jep, ne näyttää kaikki samalta. Ihme kauppakasseja, pöhöttyneitä pullataikinamöykkyjä, tai geneerisiä virtaviivaisia rumiluksia.





Puistattaa, ihan fyysistä pahaa oloa aiheuttaa. Pari esimerkkiä mikä minun silmääni miellyttää:





Maserati Ghibli 1992






90-luvun vaihteen Lotus Esprit





Buick Grand National 1987



Jne. Listaa voisi jatkaa 193-luvulle asti.


“At 60 miles an hour and 60 feet away, you could identify a Chrysler from a Ford from a DeSoto,” said Mattison, who spent his career in the auto industry and now runs a Pontiac archive ... automakers are loath to take risks."


Direktiivit, raha ja pelkuruus. Kukaan ei uskalla puhua, kukaan ei uskalla revitellä, oli kyse politiikasta, henkilökohtaisista mielipiteistä tai autoteollisuudesta. Pelkurien aikakausi. En hankkisi KOSKAAN uutta autoa vaikka saisin ilmaiseksi. Tai no, sen voisi myydä pois ja ostaa pari jenkkiä tilalle.


Ja voi kyllä, auton täytyy olla musta. Tai joku mustan sävyistä.

Midnight blue
Dim gray
Ebony
Taupe
Davy's gray
Charcoal
Outer space
Café noir
Black bean
Black olive
Onyx
Phthalo green
Jet
Black leather jacket
Charleston green
Eerie black
Licorice


Onhan se ilman ilmastointia mukamas kuuma kesällä mutta niin on mustat nahkavaatteetkin. Kauneuden ja taiteen takia täytyy kärsiä. Tietyissä asioissa täytyy heittää käytännöllisyys romukoppaan ja asettaa esteettisyys etusijalle.



Arkena täytyy tasapainotella joonas konstig-lookin ja fasistisen rokkarin välimaastossa. Vanhan viinan hajukaan ei haittaa, ellei tarvitse virastossa käydä näyttämässä naamaansa.
.
.
.
.
.


Se raja on nyt ylitetty etten enää tunnista yhtäkään näistä. Numero viiden etulyhdyt näyttävät tutuilta ja parin muun, mutta arvaus jää vain kielen päähän. Persoonattomia muhkuturpia ja perseitä.


.....







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti